Mielipiteet

Kolumni: Paula Alajärvi Polvileikossa

Auton valot leikkasivat lumista pihaa ja pysähtyivät ovelleni. Kello oli puoli viisi. Tarkistin, että kaikki tarvittava oli mukana: puhelin, kello, lompakko, ohjekirja, Lapin sairaanhoitopiirin kirje ja mystinen muovipullo, jonka sisältö piti juoda menomatkalla. Aamiaista oli kielletty syömästä. Olin matkalla polven tekonivelleikkaukseen Rovaniemelle.

Olin valmistautunut ohjeiden mukaan. Oli otettu röntgenkuvia, katsottu painot ja pituus. Olin lyhentynyt passissa olevasta pituudesta pari senttiä, mutta massa ei ollut kadonnut mihinkään, vaan leveyttä oli tullut lisää. Keskussairaala muisti minua kirjeillä lähes viikoittain. Piti hommata aika hamm