Mielipiteet

Eksyminen ja löytöjä

Aurinko porotti. Metsätyökone oli jättänyt märkään maastoon yli puolen metrin syvyiset vaot. Niihin oli kaadettu koivunrasseja ja kuusenkarhakoita ajouran parantamiseksi. Ympäröivä maasto ei ollut juuri kävelyyn parempaa: vaivaiskoivua, suota ja ryteikköä. Olimme lähteneet ajolinjaa pitkin, että matka olisi lyhyempi eikä tarvitsisi tarpoa jängällä. Matka alkoi kuitenkin tuntua liian pitkältä. Polun pään hiekkakuopalle olisi pitänyt jo ilmestyä. Jänkä siinteli puiden takana, mutta ryteikkö vain jatkui. Mieleen juolahti rasittava ajatus: olimmeko lähteneet väärään suuntaan, jolloin hiekkakuoppa ja Hiace jäisivät joka askeleella kauemmas?

Istahdimme kannon nokkaan ja pidimme tuumailu- ja lepotauon. Olin aiemmilla hillamatkoilla kulkenut monet kerrat samaa reittiä, mutta metsätöiden jälkeen alue oli myllerretty tunnistamattomaksi. Olin jo ehtinyt juoda taskussani olleen pillimehun suihini, mutta Hertalla oli vielä vettä jäljellä, jost