A-
A+
A-
A+
Vasta eläköityneet vastaavat: mikä on ollut yllättävintä eläkkeelle jäämisessä?
Eläkeläisten korkea verotus ja eläketulojen pienuus verrattuna palkkatuloihin ovat kummastuttaneet Hannu ja Orvokki Koivulaa sekä Arja Ojuvaa, jotka ovat tehneet töitä myös eläköidyttyään.
– Jos ei ole elämässä muuta ollut kuin työnteko, niin ei kannata kyllä jäädä eläkkeelle, vaan jatkaa työntekoa, jos se on mahdollista, sanoo seitsemän vuotta sitten, 54-vuotiaana Sodankylän Jääkäriprikaatista eläköitynyt Vaalajärven kylässä asuva Hannu Koivula.
Hannun mukaan hyvissä ajoin ennen eläköitymistään on hyvä pohtia sitä, millä aikoo päivänsä eläkkeelle jäätyään täyttää.
– Päivittäiset kävelylenkit eivät riitä elämänsisällöksi, Hannu toteaa.
Hän arvelee, että tyhjä elämä voi helposti johtaa jopa liialliseen alkoholin käyttöön, esimerkkejä siitäkin löytyy.
Hannu itse ei jäänyt toimettomaksi eläkkeellä, vaan pestautui töihin kotikylässään toimivaan yritykseen.
– Vuoden työssäolon jälkeen arvelin, että nyt tuli mitta täyteen. Aloin myös ajatella sitä, että saatan viedä jonkun nuoremman työpaikan, joka tarvitsisi sen työpaikan ihan tosissaan. Meitähän on kaksi ja kummallakin kohtuullinen eläke, niin kyllä me sikäli pärjäämme, Hannu sanoo.
Hannu Koivulan puoliso Orvokki jäi eläkkeelle vuonna 2018 oltuaan lähes 30 vuotta Postilla työssä. Hän on Sodankylän lisäksi työskennellyt Postin palveluksessa Pirkanmaalla Sastamalassa.
– Minulla oli sellainen pehmeä lasku eläkkeelle, sillä siirryin ensin esimiestehtävistä jakeluun. Minun kokemukseni on, että palkkatyön veroprosentti nousee niin korkeaksi, että työssäkäynti ei ole enää kannattavaa, ottaen huomioon myös kalliit polttoainekulut. Veroprosenttini palkkatyöstä oli vähintään 38 eläkkeellä ollessani, Orvokki sanoo.
Eniten Koivulat ovat eläkkeellä ollessaan nauttineet siitä, että päivien sisältö ei ole ennalta määrätty, vaan he voivat rauhallisten aamutoimien jälkeen itse päättää, mitä ryhtyvät tänään tekemään vai ryhtyvätkö tekemään mitään.
– Päivärytmi on kyllä muuttunut, kun ei tarvitse herätä tiettyyn aikaan aikaisin aamulla, vaan sitten, kun siltä tuntuu, niin illatkin tahtovat venähtää, Hannu kertoo.
Myös sairaanhoitaja Arja Ojuva on tehnyt työtä eläkkeellä ollessaan. Arja jäi eläkkeelle Sodankylän kunnan palveluksesta 40 vuoden mittaisen työrupeaman päätteeksi.
– Ensin olin 28 vuotta Sodankylän terveyskeskuksessa sairaanhoitajana ja sen jälkeen 12 vuotta osastonhoitajana ikäihmisten ympärivuorokautisessa asumispalveluyksikössä Hannuksenkartanossa. Siinä vaiheessa, kun jäin eläkkeelle, olin tehnyt töitä 10 kuukautta yli varsinaisen eläkeikärajan ja minulle suuri yllätys oli, että tämä työskentelyjakso nosti eläkettäni peräti kolmellasadalla eurolla kuukaudessa, Arja toteaa.
Eläköidyttyään hän oli päättänyt, ettei tee enää hoitotyötä, vaikka häntä pyydettiin sijaiseksi.
– Sitten hellyin ja tein 2,5 vuotta keikkaa ikäihmisten ympärivuorokautisessa asumispalveluyksikössä Nutukkaassa, kunnes päätin, että tämä on nyt tässä. Minulla ei tullut yllätyksiä verottajalta, sillä ilmoitin aina ennakolta verottajalle, kuinka paljon arvelin sinä vuonna tienaavani palkkatuloja ja näin mitään suuri yllätyksiä verotukseen ei tullut. Veroprosenttini oli kyllä siinä 31-32 hujakoilla, Arja kertoo.
Arja on innokas vesijumppari ja koiran kanssa ulkoilija. Eläkkeellä ollessaan hänestä onkin karissut 15 kiloa painoa.
Risto Vuojärvi jäi työkyvyttömyyseläkkeelle 61-vuotiaana. Haastatteluhetkellä hän on ollut neljä vuotta eläkkeellä. Risto ei allekirjoita yleistä ajatusta siitä, että työkyvyttömyyseläke olisi korkeampi kuin vanhuuseläke.
– En minä ainakaan ole huomannut, että eläkkeeni olisi jotenkin korkeampi kuin muiden eläkeläisten. Toki jouduin työaikanani vaihtamaan ammattiakin, mikä on vaikuttanut eläkkeeni määrään. Kun olkapäät leikattiin, vaihdoin puutavara-auton kuljettajasta rakennusmiehen työhön, mistä työstä eläköidyin, Risto kertoo.
Hänelle on kertynyt 80 euron kuukausittainen työeläketulo myös Ruotsista. Eläke on vasta hakuvaiheessa.
– Nyt on käymässä niin, että se eläketulo alkaa vaikuttaa Suomesta saatavan eläkkeen määrään. Pitää laskee, onko eläkettä enää järkevää nostaa, sillä pakkohan sitä ei ole ottaa, Risto sanoo.
Ruotsista tulevan eläkkeen Riston puolesta haki KELA. Haastateltavat muistuttavat, että eläkkeet eivät ala virrata pankkitilille, jos niitä ei ole muistanut hakea: eläkkeen hakemisesta jokainen vastaa itse.
– Ja työpaikasta on muistettava irtisanoutua ajoissa, huomauttaa Arja Ojuva.
Jo eläkkeellä olevien haastateltavien yhteinen viesti piakkoin eläkkeelle jääville on se, että kotiin tulevia eläkerekisteriotteita kannattaa lukea ja uskoa se, mitä niissä lukee.
– Eläke on sellainen kuin siinä kerrotaan. Jos summa tuntuu pieneltä, se todellakin on niin pieni. Toki muutoksia voi vielä viimeisinä työvuosina tulla, mutta ei mitään valtavan suuria, jo eläköityneet huomauttavat.
Risto Vuojärven mukaan eläkkeellä ollessa on pakko laittaa menot vastaamaan tulotasoa.
– Kulutusta on vähennettävä kaikesta, mistä voi, esimerkiksi kaikista reissuista on pitänyt luopua. Myös sitä pitää katsoa, mitä ostaa ylipäätään, turhat ostokset pitää unohtaa ja myös ruokaan menevää rahamäärää pitää seurata, Risto sanoo.
Hän rohkaisee kaikkia eläkeläisiä mukaan harrastustoimintaan sen sijaan, että jäisi eläkkeellä yksinään kotiin.
– Vaikka se mukaan lähteminen voi tuntua aluksi vaikealta, niin esimerkiksi Revontuli-Opistolla (kansalaisopisto, joka toimii Sodankylän, Kittilän ja Enontekiön kuntien alueella) on monenlaisia mielenkiintoisia kursseja. Minä olen osallistunut useammille kädentaitojen kursseille. Alussa piti miettiä useampaan kertaan, lähdenkö esimerkiksi jossakin kylässä pidetylle kurssille, mutta hienosti minut on aina otettu vastaan, Risto sanoo.
Omakotitalossa asuvat Koivulat ovat vastakkoin remontoineet kotiaan ja heidän mielestään omakotitaloasujilla olisi hyvä olla olemassa jonkinlainen vararahasto yllättävien korjaustarpeiden ilmaantuessa. Koivuloiden kokemus on ollut se, että esimerkiksi kodinkoneilla on tapana hajota lähes yhtä aikaa.
– Kyllä sellainen vararahasto on hyvä olla olemassa muutoinkin: kun eläkeläisen silmälasit hajoavat tai pitää mennä hammaslääkäriin, niin kyllä siinä rahaa tarvitaan, Risto sanoo.
Orvokki Koivulan mukaan ikääntyessä on hyvä miettiä myös sitä, miten selviytyy omakotitalon hoidosta tulevaisuudessa.
– Meillä on osaksi puulämmitys. Nythän se halkojen teko on ollut ajankulua, mutta kuinka kauan sitä jaksaa tehdä puita, lämmittää ja huolehtia lumitöistä, näitä asioita pitää miettiä, Orvokki sanoo.
– Minun vanhempani ovat olleet pitkäikäisiä, joten oletan, että vuosia on vielä paljon edessäpäinkin. Se, miten asiat sitten ikääntyneenä esimerkiksi asumisen suhteen järjestyvät, on vielä edessä, Arja Ojuva sanoo.
Haastateltavat ovat yhtä mieltä siitä, ettei elämässä tarvitse kuitenkaan enää toimia, kuten ennen oli tapana: arkkurahastoa ei ole pakko perustaa, eikä lapsilleen säästää suurta perintöä, sillä nuoremmilla sukupolvilla on jo omat elämät valmiina, eivätkä he odota esimerkiksi muuttavansa perheineen asumaan vanhempiensa asuntoon, kunnes heistä aika jättää. Omat rahat on hyvä tuhlata itseensä ja nauttia elämästään.
Hannu ja Orvokki Koivulalle on selvää, mitä he tekevät, kunhan koronarajoitukset sen sallivat:
– Harrastamme tanssimista, joten heti kun pääsee, niin tanssimaan lähdetään. Ja ensi kesänä suunnataan Tangomarkkinoille ja jos vielä ensi syksyksi varattu Espanjan Fuengirolan matka toteutuu, niin kyllä on mahtavaa. Tekemistä pitää olla, sillä niinhän sitä sanotaan, että eläkeläisillä on aina kiire. Ainoa, mitä olemme työelämästä jääneet kaipaamaan, ovat ne lomat ja lomarahat, Koivulat summaavat.
TARJA KARJALAINEN
TIETOLAATIKKO