– Jos ei ole elä­mäs­sä muu­ta ol­lut kuin työn­te­ko, niin ei kan­na­ta kyl­lä jää­dä eläk­keel­le, vaan jat­kaa työn­te­koa, jos se on mah­dol­lis­ta, sa­noo seit­se­män vuot­ta sit­ten, 54-vuo­ti­aa­na So­dan­ky­län Jää­kä­rip­ri­kaa­tis­ta elä­köi­ty­nyt Vaa­la­jär­ven ky­läs­sä asu­va Han­nu Koi­vu­la.

Kävelylenkit eivät riitä päivien sisällöksi

Han­nun mu­kaan hy­vis­sä ajoin en­nen elä­köi­ty­mis­tään on hyvä poh­tia sitä, mil­lä ai­koo päi­vän­sä eläk­keel­le jää­ty­ään täyt­tää.

– Päi­vit­täi­set kä­ve­ly­len­kit ei­vät rii­tä elä­män­si­säl­lök­si, Han­nu to­te­aa.

Hän ar­ve­lee, et­tä tyh­jä elä­mä voi hel­pos­ti joh­taa jopa lii­al­li­seen al­ko­ho­lin käyt­töön, esi­merk­ke­jä sii­tä­kin löy­tyy.

Han­nu it­se ei jää­nyt toi­met­to­mak­si eläk­keel­lä, vaan pes­tau­tui töi­hin ko­ti­ky­läs­sään toi­mi­vaan yri­tyk­seen.

– Vuo­den työs­sä­o­lon jäl­keen ar­ve­lin, et­tä nyt tuli mit­ta täy­teen. Aloin myös aja­tel­la sitä, et­tä saa­tan vie­dä jon­kun nuo­rem­man työ­pai­kan, joka tar­vit­si­si sen työ­pai­kan ihan to­sis­saan. Mei­tä­hän on kak­si ja kum­mal­la­kin koh­tuul­li­nen elä­ke, niin kyl­lä me si­kä­li pär­jääm­me, Han­nu sa­noo.

Han­nu Koi­vu­lan puo­li­so Or­vok­ki jäi eläk­keel­le vuon­na 2018 ol­tu­aan lä­hes 30 vuot­ta Pos­til­la työs­sä. Hän on So­dan­ky­län li­säk­si työs­ken­nel­lyt Pos­tin pal­ve­luk­ses­sa Pir­kan­maal­la Sas­ta­ma­las­sa.

– Mi­nul­la oli sel­lai­nen peh­meä las­ku eläk­keel­le, sil­lä siir­ryin en­sin esi­mies­teh­tä­vis­tä ja­ke­luun. Mi­nun ko­ke­muk­se­ni on, et­tä palk­ka­työn ve­rop­ro­sent­ti nou­see niin kor­ke­ak­si, et­tä työs­sä­käyn­ti ei ole enää kan­nat­ta­vaa, ot­ta­en huo­mi­oon myös kal­liit polt­to­ai­ne­ku­lut. Ve­rop­ro­sent­ti­ni palk­ka­työs­tä oli vä­hin­tään 38 eläk­keel­lä ol­les­sa­ni, Or­vok­ki sa­noo.

Eni­ten Koi­vu­lat ovat eläk­keel­lä ol­les­saan naut­ti­neet sii­tä, et­tä päi­vien si­säl­tö ei ole en­nal­ta mää­rät­ty, vaan he voi­vat rau­hal­lis­ten aa­mu­toi­mien jäl­keen it­se päät­tää, mitä ryh­ty­vät tä­nään te­ke­mään vai ryh­ty­vät­kö te­ke­mään mi­tään.

– Päi­vä­ryt­mi on kyl­lä muut­tu­nut, kun ei tar­vit­se he­rä­tä tiet­tyyn ai­kaan ai­kai­sin aa­mul­la, vaan sit­ten, kun sil­tä tun­tuu, niin il­lat­kin tah­to­vat ve­näh­tää, Han­nu ker­too.

Myöhässä eläköityminen kasvatti eläkettä

Myös sai­raan­hoi­ta­ja Ar­ja Oju­va on teh­nyt työ­tä eläk­keel­lä ol­les­saan. Ar­ja jäi eläk­keel­le So­dan­ky­län kun­nan pal­ve­luk­ses­ta 40 vuo­den mit­tai­sen työ­ru­pe­a­man päät­teek­si.

– En­sin olin 28 vuot­ta So­dan­ky­län ter­veys­kes­kuk­ses­sa sai­raan­hoi­ta­ja­na ja sen jäl­keen 12 vuot­ta osas­ton­hoi­ta­ja­na ikäih­mis­ten ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­ses­sa asu­mis­pal­ve­lu­yk­si­kös­sä Han­nuk­sen­kar­ta­nos­sa. Sii­nä vai­hees­sa, kun jäin eläk­keel­le, olin teh­nyt töi­tä 10 kuu­kaut­ta yli var­si­nai­sen elä­kei­kä­ra­jan ja mi­nul­le suu­ri yl­lä­tys oli, et­tä tämä työs­ken­te­ly­jak­so nos­ti elä­ket­tä­ni pe­rä­ti kol­mel­la­sa­dal­la eu­rol­la kuu­kau­des­sa, Ar­ja to­te­aa.

Elä­köi­dyt­ty­ään hän oli päät­tä­nyt, et­tei tee enää hoi­to­työ­tä, vaik­ka hän­tä pyy­det­tiin si­jai­sek­si.

– Sit­ten hel­lyin ja tein 2,5 vuot­ta keik­kaa ikäih­mis­ten ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­ses­sa asu­mis­pal­ve­lu­yk­si­kös­sä Nu­tuk­kaas­sa, kun­nes pää­tin, et­tä tämä on nyt täs­sä. Mi­nul­la ei tul­lut yl­lä­tyk­siä ve­rot­ta­jal­ta, sil­lä il­moi­tin ai­na en­na­kol­ta ve­rot­ta­jal­le, kuin­ka pal­jon ar­ve­lin sinä vuon­na tie­naa­va­ni palk­ka­tu­lo­ja ja näin mi­tään suu­ri yl­lä­tyk­siä ve­ro­tuk­seen ei tul­lut. Ve­rop­ro­sent­ti­ni oli kyl­lä sii­nä 31-32 hu­ja­koil­la, Ar­ja ker­too.

Ar­ja on in­no­kas ve­si­jump­pa­ri ja koi­ran kans­sa ul­koi­li­ja. Eläk­keel­lä ol­les­saan hä­nes­tä on­kin ka­ris­sut 15 ki­loa pai­noa.

Onko työkyvyttömyys-
eläke vanhuuseläkettä korkeampi?

Ris­to Vuo­jär­vi jäi työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­keel­le 61-vuo­ti­aa­na. Haas­tat­te­lu­het­kel­lä hän on ol­lut nel­jä vuot­ta eläk­keel­lä. Ris­to ei al­le­kir­joi­ta yleis­tä aja­tus­ta sii­tä, et­tä työ­ky­vyt­tö­myy­se­lä­ke oli­si kor­ke­am­pi kuin van­huu­se­lä­ke.

– En minä ai­na­kaan ole huo­man­nut, et­tä eläk­kee­ni oli­si jo­ten­kin kor­ke­am­pi kuin mui­den elä­ke­läis­ten. Toki jou­duin työ­ai­ka­na­ni vaih­ta­maan am­mat­ti­a­kin, mikä on vai­kut­ta­nut eläk­kee­ni mää­rään. Kun ol­ka­päät lei­kat­tiin, vaih­doin puu­ta­va­ra-au­ton kul­jet­ta­jas­ta ra­ken­nus­mie­hen työ­hön, mis­tä työs­tä elä­köi­dyin, Ris­to ker­too.

Hä­nel­le on ker­ty­nyt 80 eu­ron kuu­kau­sit­tai­nen työ­e­lä­ke­tu­lo myös Ruot­sis­ta. Elä­ke on vas­ta ha­ku­vai­hees­sa.

– Nyt on käy­mäs­sä niin, et­tä se elä­ke­tu­lo al­kaa vai­kut­taa Suo­mes­ta saa­ta­van eläk­keen mää­rään. Pi­tää las­kee, on­ko elä­ket­tä enää jär­ke­vää nos­taa, sil­lä pak­ko­han sitä ei ole ot­taa, Ris­to sa­noo.

Ruot­sis­ta tu­le­van eläk­keen Ris­ton puo­les­ta haki KELA. Haas­ta­tel­ta­vat muis­tut­ta­vat, et­tä eläk­keet ei­vät ala vir­ra­ta pank­ki­ti­lil­le, jos nii­tä ei ole muis­ta­nut ha­kea: eläk­keen ha­ke­mi­ses­ta jo­kai­nen vas­taa it­se.

– Ja työ­pai­kas­ta on muis­tet­ta­va ir­ti­sa­nou­tua ajois­sa, huo­maut­taa Ar­ja Oju­va.

Kuluja on karsittava, että rahat riittävät

Jo eläk­keel­lä ole­vien haas­ta­tel­ta­vien yh­tei­nen vies­ti pi­ak­koin eläk­keel­le jää­vil­le on se, et­tä ko­tiin tu­le­via elä­ke­re­kis­te­ri­ot­tei­ta kan­nat­taa lu­kea ja us­koa se, mitä niis­sä lu­kee.

– Elä­ke on sel­lai­nen kuin sii­nä ker­ro­taan. Jos sum­ma tun­tuu pie­nel­tä, se to­del­la­kin on niin pie­ni. Toki muu­tok­sia voi vie­lä vii­mei­si­nä työ­vuo­si­na tul­la, mut­ta ei mi­tään val­ta­van suu­ria, jo elä­köi­ty­neet huo­maut­ta­vat.

Ris­to Vuo­jär­ven mu­kaan eläk­keel­lä ol­les­sa on pak­ko lait­taa me­not vas­taa­maan tu­lo­ta­soa.

– Ku­lu­tus­ta on vä­hen­net­tä­vä kai­kes­ta, mis­tä voi, esi­mer­kik­si kai­kis­ta reis­suis­ta on pi­tä­nyt luo­pua. Myös sitä pi­tää kat­soa, mitä os­taa yli­pää­tään, tur­hat os­tok­set pi­tää unoh­taa ja myös ruo­kaan me­ne­vää ra­ha­mää­rää pi­tää seu­ra­ta, Ris­to sa­noo.

Hän roh­kai­see kaik­kia elä­ke­läi­siä mu­kaan har­ras­tus­toi­min­taan sen si­jaan, et­tä jäi­si eläk­keel­lä yk­si­nään ko­tiin.

–  Vaik­ka se mu­kaan läh­te­mi­nen voi tun­tua aluk­si vai­ke­al­ta, niin esi­mer­kik­si Re­von­tu­li-Opis­tol­la (kan­sa­lai­so­pis­to, joka toi­mii So­dan­ky­län, Kit­ti­län ja Enon­te­ki­ön kun­tien alu­eel­la) on mo­nen­lai­sia mie­len­kiin­toi­sia kurs­se­ja. Minä olen osal­lis­tu­nut use­am­mil­le kä­den­tai­to­jen kurs­seil­le. Alus­sa piti miet­tiä use­am­paan ker­taan, läh­den­kö esi­mer­kik­si jos­sa­kin ky­läs­sä pi­de­tyl­le kurs­sil­le, mut­ta hie­nos­ti mi­nut on ai­na otet­tu vas­taan, Ris­to sa­noo.

Vararahasto yllättäviin menoihin

Oma­ko­ti­ta­los­sa asu­vat Koi­vu­lat ovat vas­tak­koin re­mon­toi­neet ko­ti­aan ja hei­dän mie­les­tään oma­ko­ti­ta­lo­a­su­jil­la oli­si hyvä ol­la ole­mas­sa jon­kin­lai­nen va­ra­ra­has­to yl­lät­tä­vien kor­jaus­tar­pei­den il­maan­tu­es­sa. Koi­vu­loi­den ko­ke­mus on ol­lut se, et­tä esi­mer­kik­si ko­din­ko­neil­la on ta­pa­na ha­jo­ta lä­hes yh­tä ai­kaa.

– Kyl­lä sel­lai­nen va­ra­ra­has­to on hyvä ol­la ole­mas­sa muu­toin­kin: kun elä­ke­läi­sen sil­mä­la­sit ha­jo­a­vat tai pi­tää men­nä ham­mas­lää­kä­riin, niin kyl­lä sii­nä ra­haa tar­vi­taan, Ris­to sa­noo.

Or­vok­ki Koi­vu­lan mu­kaan ikään­ty­es­sä on hyvä miet­tiä myös sitä, mi­ten sel­viy­tyy oma­ko­ti­ta­lon hoi­dos­ta tu­le­vai­suu­des­sa.

– Meil­lä on osak­si puu­läm­mi­tys. Nyt­hän se hal­ko­jen teko on ol­lut ajan­ku­lua, mut­ta kuin­ka kau­an sitä jak­saa teh­dä pui­ta, läm­mit­tää ja huo­leh­tia lu­mi­töis­tä, näi­tä asi­oi­ta pi­tää miet­tiä, Or­vok­ki sa­noo.

– Mi­nun van­hem­pa­ni ovat ol­leet pit­käi­käi­siä, jo­ten ole­tan, et­tä vuo­sia on vie­lä pal­jon edes­sä­päin­kin. Se, mi­ten asi­at sit­ten ikään­ty­nee­nä esi­mer­kik­si asu­mi­sen suh­teen jär­jes­ty­vät, on vie­lä edes­sä, Ar­ja Oju­va sa­noo.

Arkkurahastoa ei tarvitse perustaa

Haas­ta­tel­ta­vat ovat yh­tä miel­tä sii­tä, et­tei elä­mäs­sä tar­vit­se kui­ten­kaan enää toi­mia, ku­ten en­nen oli ta­pa­na: ark­ku­ra­has­toa ei ole pak­ko pe­rus­taa, ei­kä lap­sil­leen sääs­tää suur­ta pe­rin­töä, sil­lä nuo­rem­mil­la su­ku­pol­vil­la on jo omat elä­mät val­mii­na, ei­vät­kä he odo­ta esi­mer­kik­si muut­ta­van­sa per­hei­neen asu­maan van­hem­pien­sa asun­toon, kun­nes heis­tä ai­ka jät­tää. Omat ra­hat on hyvä tuh­la­ta it­seen­sä ja naut­tia elä­mäs­tään.

Han­nu ja Or­vok­ki Koi­vu­lal­le on sel­vää, mitä he te­ke­vät, kun­han ko­ro­na­ra­joi­tuk­set sen sal­li­vat:

– Har­ras­tam­me tans­si­mis­ta, jo­ten heti kun pää­see, niin tans­si­maan läh­de­tään. Ja en­si ke­sä­nä suun­na­taan Tan­go­mark­ki­noil­le ja jos vie­lä en­si syk­syk­si va­rat­tu Es­pan­jan Fu­en­gi­ro­lan mat­ka to­teu­tuu, niin kyl­lä on mah­ta­vaa. Te­ke­mis­tä pi­tää ol­la, sil­lä niin­hän sitä sa­no­taan, et­tä elä­ke­läi­sil­lä on ai­na kii­re. Ai­noa, mitä olem­me työ­e­lä­mäs­tä jää­neet kai­paa­maan, ovat ne lo­mat ja lo­ma­ra­hat, Koi­vu­lat sum­maa­vat.

TAR­JA KAR­JA­LAI­NEN