A-
A+
A-
A+
Vaalajärven Tuiskun jalkapallon 3-divisioonan joukkue 80-luvulla. Eturivissä vasemmalta Erkki Vitikainen, Harri Aikio, Kauko Ryytty, Sakari Koivuperä, Lasse Alaluusua, Tapio Rantala ja Asko Junttila (maalivahti). Ylärivissä vasemmalta Kalevi Seppälä, Keijo Martin, Eino Junttila, Kimmo Kangas, Reino Pyykkönen, Jukka Martin, Jouko Junttila, Tuomo Rantala, Leo Aikio, Pekka Ryytty ja Jarmo Siirtola.
Paikalliset paavo nurmet ja emil ”satupekat” kirmailivat pitkin kylän raittia. Ei ollut tietoa tartaneista, tekonurmesta eikä doping-aineista, mitä nyt joillakin saattoi olla vielä sota-ajoilta pervitiiniä jemmassa, mutta sehän ei ollut kiellettyä silloin.
Tärkeintä oli liikunnan ilo ja halu saattaa nuoriso terveitten harrastusten pariin. Samalla unohtuivat raskaat sotavuodet ja jälleenrakentamisen aika.
Urheilupaikkojen puutteen takia suosituimpia lajeja olivat tuohon aikaan kesällä maastojuoksu, kuulantyöntö, lentopallo ja talvisin hiihto. Kilpailuita järjestettiin aika ajoin, tosin huonot kulkuyhteydet rajoittivat kilpailutoimintaa.
Lähialueilta tuleviin joukkueisiin jouduttiin suhtautumaan tietyin varauksin. Kuten VaTun pöytäkirja vuodelta 1958 kertoo:
”Päätettiin haastaa Sodankylän Raju lentopallo-otteluun, mikäli saadaan joukkue kasaan. Samalla valittiin VaTun joukkue: kapteenina Timo Kivelä, Jukka Ryytty, Erkki Siirtola, Vilho Siirtola, Sauli Riipi, Pauli Hyötylä, Usko Maijala ja pelaaja-valmentajana Onni Masalin.”
Vaalajärven Tuiskun jääkiekkojoukkue vuodelta 1981. Eturivistä vasemmalta Pekka Ryytty, Tuomo Rantala, Matti Siirtola, Lasse Alaluusua, Raimo Kuoppala, Hannu Hoppula ja Kauko Ryytty. Takarivissä vasemmalta Jussi Aikio, Jorma Lakkala, Kalevi Seppälä, Risto Lintula, Jouko Vaarala, Ari Lintula, Arto Riipi, Tuomo Kokkoniemi, Tauno Kustula ja Osmo Viertokivi.
60-luvulla tuli kuvioihin jääkiekko Oiva Walliuksen innoittamana, rakennettiin laudoista kaukalon laidat ja järjestettiin otteluita Länsirannan ja Riipin koulujen välillä. Vaalajärven koululla oli tuolloin lähes sata oppilasta. Järven toisella puolella Länsirannalla oli yli 30 oppilasta.
Oiva alkoi puuhata valoja kaukaloon, kunnasta saatiin sähköjohdot, mutta mistä heijastavat kuvut?
Oivalla ei mennyt sormi suuhun, vaan hän keksi, että teillähän on kotona peltisiä pesuvateja. Niitä tarvittaisiin nelisenkymmentä, niitähän kertyi enemmänkin. Tehtiin vatien keskelle reiät joihin lamput kiinnitettiin.
Ensimmäinen ottelu valaistulla kentällä oli juhlava tapahtuma. Pienen varjon heitti, kun kylän Emännät saapuivat seuraamaan juhlaottelua. He näkivät pesuvadit ja alkoi kuulua siunailua:
”Voi iesus, tääläkö ne mejän silmikoolit on ja met solemma hakenu”.
Luvatta ne tietenkin oli otettu, ainakin osa.
Vaalajärven Tuiskun E-juniorijoukkue vuodelta 1990. Eturivissä vasemmalta Kauko Ryytty (valmentaja), Petja Berg, Pekka Lakkala, Reijo Junttila, Markus Siirtola, Raine Pumpanen, Seppo Siirtola, Keijo Ryytty ja Miikka Ryytty. Takarivissä Boris Berg, Jukka Harjula, Harri Harjula, Jani Harjula, tuntematon, Päivi Lakkala, Sanna Siirtola, Katja Korhonen ja Paavo Kalevi Seppälä.
70-luvulla Pekka Ryytty alkoi järjestämään jalkapalloharjoituksia, pelattiin Pekan mätikköisellä pellolla. Pelaajia alkoi kertyä myös naapurikylistä, joten aloimme miettiä kentän ja pukusuojien rakentamista, jotta voitaisiin osallistua Lapin jalkapallosarjoihin.
Pekan juttuhan oli heti kättelyssä, että rakennetaan maailman pohjoisin luonnonnurmikenttä ja niin se tehtiin. Työläs se oli, eikä kaikki uskonut nurmen kestävyyteen. Hyvinpä se on kestänyt jo 40 vuotta. Samoihin aikoihin alettiin suunnitella monitoimitaloa, johon tulisi pukusuojien, suihkujen ja wc-tilojen lisäksi kokoustilat.
Puutavaran hankinnassa käännyttiin paikallisten metsänomistajien puoleen ja suurin osa lahjoittikin kolme mäntytukkia. Ne, joilla ei ollut metsää, lahjoittivat vastaavan summan markkoina. Tukit sahattiin talkoilla ja rakennettiin kappaletavarasta piirustusten mukainen talo. Siihen aikaan oli valtuuston nimeämä kylätoimikunta ja koko kylä puhalsi yhteen hiileen.
Kentän rakentamisen myötä saimme perustettua 80-luvulla edustusjoukkueen. Edustusjoukkue osallistui Lapin 4-Divisioonaan, ja C- ja E-juniorit osallistuivat Lapin juniorisarjoihin. Sarjaotteluita kertyi kesässä yli 40, joiden lisäksi oli turnauksia. Pelkästään matkakustannukset olivat vuodessa yli 20 000 markkaa. Vaikka jääkiekko tuli mukaan 70-luvun lopulla, osallistuimme vasta kaudella 1980-1981 3-divisioonaan, jolloin saimmekin hopeaa vain pisteen erolla voittajaan.
Jääkiekosta luovuttiin myöhemmin, koska resurssimme eivät enää riittäneet. Sovittiin, että Riipi perustaa oman seuran ja näin Riipin Kiekko sai alkunsa, jossa sitten VaTun pojat jatkoivat pelaamista.80-90-luvun taitteessa tuli kuvioon mukaan kaukalopallo, jossa pelasimme 11 kautta aluesarjassa.
Paljon ovat asiat muuttuneet seitsemässä vuosikymmenessä.
Tuskin edesmennyt isäni Paavo Seppälä, Vaalajärven Tuiskun perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja aikoinaan olisi uskonut, että seura on vielä 70 vuotta myöhemmin toiminnassa ja hänen jälkeläisiä neljännessä polvessa harrastamassa eri urheilulajeja.
Meillä on vielä jalkapallo-, jääkiekko-, kaukalopallo- ja sählyjoukkueet, joissa osallistumme turnauksiin ja ystävyysotteluihin. Kustannukset ovat karanneet käsistä ja tilanne vain pahenee, näin ollen on järkevämpää tukea Sodankylän Palloa ja tarvittaessa ”lainata” meidän pelaajia heille.
Lopuksi haluan lämpimästi kiittää kaikkia niitä ihmisiä ja yrityksiä, jotka ovat ylläpitäneet ja tukeneet seuramme toimintaa haasteista huolimatta näiden vuosien aikana. Kutsun teidät kaikki juhlimaan kanssamme seuran 70-vuotista taivalta Sodankylän urheilupuistoon 23. heinäkuuta 2022 klo 15 alkaen. Juhlaottelu alkaa klo 16, tulehan kannustamaan ja varaathan mukaan käteistä, sillä korttimaksu ei valitettavasti toimi.
PAAVO KALEVI SEPPÄLÄ
Puheenjohtaja vuodesta 1990
TIETOLAATIKKO