Hän on mu­ka­na Itä-La­pin kun­ta­yh­ty­män Ui­ton jäl­jet-hank­kees­sa, jos­sa ke­rä­tään tal­teen uit­to­pe­rin­net­tä ja -muis­to­ja Ke­mi­jär­ven ja sen ylä­puo­li­sil­ta jo­ki­a­lu­eil­ta.

Ta­ri­noi­ta ja jäl­kiä voi­daan hyö­dyn­tää mat­kai­lus­sa ja ko­ti­seu­tu­työs­sä. So­dan­ky­län kir­jas­tos­sa jär­jes­te­tään maa­nan­tai­na 23. tou­ko­kuu­ta kel­lo 17 ti­lai­suus, jos­sa ker­ro­taan hank­kes­ta so­dan­ky­lä­läi­sil­le.

– Pai­kal­le toi­vo­taan ui­tos­sa työs­ken­nel­lei­tä tai hei­dän per­heen­jä­se­ni­ään. Avaus­ti­lai­suu­des­sa toi­vo­taan yh­teys­tie­to­ja ui­tos­ta tie­tä­vis­tä hen­ki­löis­tä, jot­ta hei­tä voi­daan haas­ta­tel­la hank­keen ai­ka­na. Mu­kaan voi ot­taa myös va­lo­ku­via, jot­ka tal­len­ne­taan han­ket­ta var­ten, Juha Pik­ka­rai­nen to­te­aa.

Vuoden 1876 uittosääntö mahdollisti puiden uittamisen

Van­han Suur-So­dan­ky­län ai­kaan pui­den uit­ta­mi­nen Ki­ti­sel­lä, Lui­rol­la ja Ke­mi­haa­ras­sa tuli mah­dol­li­sek­si vuo­den 1876 uit­to­sään­nön pe­rus­teel­la. Tuos­sa sään­nös­sä uit­to ulo­tet­tiin Ke­mi­jär­vel­le ja sen ylä­puo­li­sil­le joil­le. Sa­vu­kos­ki ja Pel­ko­sen­nie­mi kuu­lui­vat tuol­loin So­dan­ky­lään.

Tuo­hon ai­kaan ui­tet­tiin pel­käs­tään sa­ha­ta­va­raa eli tuk­ke­ja Ke­mi­jo­ki­suul­le pe­rus­te­tuil­le Lai­ta­ka­rin, Röy­tän ja Ka­ri­haa­ran höy­ry­sa­hoil­le. Kui­tu­puu­ta eli pöl­le­jä Ke­mi­jo­el­la alet­tiin uit­taa vas­ta 1920-lu­vul­la, kun ke­mi­al­li­nen met­sä­te­ol­li­suus tar­vit­si raa­ka-ai­net­ta.

Aluk­si eri met­säyh­ti­öt uit­ti­vat puun­sa it­se, mut­ta vuo­des­ta 1901 al­ka­en ui­ton hoi­ti Ke­mi­jo­en Uit­to­yh­dis­tys, jon­ka met­säyh­ti­öt pe­rus­ti­vat Kemi Oy:n joh­dol­la. En­nen Lo­kan ja Port­ti­pah­dan al­tai­den ra­ken­ta­mis­ta So­dan­ky­läs­sä oli­vat tär­kei­tä ui­ton aloit­ta­mis­paik­ko­ja Kor­va­nen Lui­rol­la ja Peu­ra­su­van­to Ki­ti­sel­lä.

Sa­ta­mää­rin uit­toon pyr­ki­viä mie­hiä ko­koon­tui näi­hin ky­liin ke­vääl­lä ui­ton al­ka­mis­ta odot­ta­maan. En­nen Port­ti­pah­dan al­las­ta yli­nen Ki­ti­nen oli vai­kea uit­to­jo­ki, kos­ka ke­vät­tul­va oli hy­vin ly­hyt. Peu­ra­su­van­toon tuo­tiin pui­ta myös Neu­vos­to­lii­tos­ta. Ke­mi­jo­en Uit­to­yh­dis­tyk­sen So­dan­ky­län kont­to­ri avat­tiin vuon­na 1957.

Vaik­ka vir­taa­va vesi kul­jet­taa puut il­mai­sek­si, ei mi­kään joki ole sel­lai­se­naan val­mis uit­toon. Lu­kui­sat kos­ki­pai­kat pi­tää puo­mit­taa ja ra­ken­taa mo­nin ta­voin val­miik­si, jot­ta pui­ta voi­daan al­kaa vyö­ryt­tää jo­keen. Pa­him­mis­sa pai­kois­sa pi­tää ol­la myös von­ka­mie­hiä ruuh­kien pur­ka­mis­ta var­ten. En­nen al­tai­den ja Ki­ti­sen voi­ma­lai­tos­ten ra­ken­ta­mis­ta sekä Ki­ti­ses­sä et­tä Lui­rol­la oli usei­ta ui­ton kan­nal­ta han­ka­lia paik­ko­ja, jois­sa myös kuo­li uit­to­mie­hiä. Näis­tä pai­kois­ta löy­tyy ui­ton jäl­kiä vie­lä tä­nään­kin.