Joulutortut sompiolaisittain kampanisutaikinaan
Boliden Kevitsa huolehtii ympäristöstä
Pyllytin on helppo käsityö:
”Hörähdys taisi käydä, kun lähti käsistä ja tein näitä useampia”
Menneiden aikojen lainvalvojat
Kouluverkkopäätökselle varmistus kunnanjohtajan otto-oikeudella
Viimeinen kirja
Seitsemälle sodankyläläiselle ansiomerkki
Kulttuuripalkinnon saaja Heli Koivukangas: ”Olen todella kiitollinen ja otettu tästä tunnustuksesta”
Sopukan potilastietojärjestelmän päivitys voi aiheuttaa viiveitä vastaanotoilla
Ylennyksiä
Seitsemälle sodankyläläiselle ansiomerkki
Tasavallan Presidentti, Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikuntien suurmestari on päättänyt antaa ansioituneille Suomen kansalaisille kunniamerkit. Sodankylässä ansiomerkin sai seitsemän henkilöä.
Moottorisahakurssilaisten kuvasta tunnistettuja
Kuvasta on tunnistettu henkilöitä.
Sompiossa 2.11.2021 julkaistusta moottorisahan käyttökurssilaisista on tunnistettu ihmisiä.
Lapset puhuvat, osa 2
Eeli, Else ja Ethan.
Kävimme haastattelemassa Kitisenrannan kolmea eskariryhmää. Kysyimme heiltä lähestyvään jouluun liittyviä sanoja. Näin he vastasivat. Eskarien ison lukumäärän takia juttu julkaistaan kolmessa osassa. Toisessa osassa ääneen pääsevät Riekot.
Joulutortut sompiolaisittain kampanisutaikinaan
Pohjois-Norjassa Vardön kaupungin Kibergin kylässä asuva Mari Alakorva leipoo joulutortut edesmenneen äitinsä Kirsti Alakorvan reseptillä kampanisutaikinaan. Mari jakoi reseptin Sompion lukijoille.
Ootko koskaan kokeillut leipoa joulutorttuja kampanisutaikinasta. Poimi tästä Kirsti Alakorvan resepti ja kokeile.
Etelän talvia karkuun
Ensimmäisenä Sodankylän talvena lumentulo yllätti Samulin. - Sehän oli todella luminen talvi ja lumitöitä piti tehdä paljon. Sääskistäkin kaikki kyllä pelotteli, mutta perheellä on mökki Tervossa Kuopion lähellä ja kyllä väitän, että siellä on ollut enemmän sääskiä kuin täällä, hän toteaa. Tuulilla mahdollinen Lappiin paluu oli mielessä jo opiskelupaikkaa valitessa ja se oli yksi syy hakeutua opiskelemaan metsäalaa Helsingin yliopistoon. Kuva: Tuulin ja Samulin kotialbumi.
Tuuli ja Samuli Koivistoinen muuttivat Sodankylään töiden ja lappilaisen luonnon perässä. Täällä he kokevat olevansa keskellä kaikkea sitä, mikä on heille tärkeää. Etelästä he kaipaavat eniten ehkä erikoisjuustoja, joita tilataan kyläilemään tulevilta kavereilta.
Talous- ja hallintojohtaja on kuntahallinnon yleismies Jantunen – Kalle Pyykkö: ”Tässä ollaan tavallaan kaiken keskellä”
Sodankylän talous- ja hallintojohtaja Kalle Pyykkö rakennutti perheelleen Betrocin kivitalon ja muuttovalmista tuli syyskuussa. Perhe on kotiutunut Sodankylään hyvin ja lapsetkin laskettelevat jo sujuvaa ”Soankylän” murretta. – Se on aiheuttanut välillä hämmennystä, kun lapset puhuvat ihan eri lailla kuin minä ja Hilla, joka on myöskin kotoisin Pirkanmaalta, Pyykkö nauraa.
Kesäkuussa talous- ja hallintojohtajan vakituisessa virassa aloittanut Kalle Pyykkö näkee Sodankylän tulevaisuuden positiivisessa valossa, kunhan kunnan velkamäärä saadaan hallintaan. Sitä varten tehdään töitä koko ajan.
Lapset puhuvat, osa 1
Kerttu Paarman, Amanda Rautava ja Henni Pietikäinen.
Kävimme haastattelemassa Kitisenrannan kolmea eskariryhmää. Kysyimme heiltä lähestyvään jouluun liittyviä sanoja. Näin he vastasivat. Eskarien ison lukumäärän takia juttu julkaistaan kolmessa osassa. Ensimmäisessä osassa ääneen pääsevät Peipot.
Homekoiran tarkka nenä paljastaa kodin sisäilmaongelmat – Tarkastus tapahtuu pintoihin tai rakenteisiin kajoamatta
Tällä hetkellä Napapiirin homekoirat on Suomen pohjoisin homekoiratarkastuksia tekevä yritys. Tanja Kyngäs asuu Rovaniemellä, mutta yrityksen toimialueena on koko Lappi. Vasemmalla Rusko, oikealla Ellu.
Homekoiraohjaaja ja -yrittäjä Tanja Kyngäs toivoo, että homekoiratarkastus teetettäisiin nykyistä useammin jo ennen kuin uuden kodin kauppakirjat allekirjoitetaan. Parhaassa tapauksessa sillä säästää pitkän pennin ja välttyy pitkittyneeltä asuntokauppariidalta.
Vesa Vaarala tuo vähävaraisille perheille jouluiloa jo viidettä vuotta peräkkäin
Jouluna 2019 Vesa Vaarala vieraili joulupukkina yksin joulua viettäville järjestetyssä yhteisöllisessä joulutapahtumassa. – Sain kerättyä yrityksiltä ja yksityisiltä ihmisiltä lahjoja ja pyysin myös SoPan ladyt sinne laulamaan muutaman joululaulun. Eli kyllä ihmiset joulun alla ovat mukana hyväntekeväisyydessä, hän toteaa. Arkistokuva.
Ensimmäisenä vuonna se oli vain päähänpisto, mutta lasten vilpitön riemu joulupukin tullessa toi niin hyvän mielen, että vähävaraisten perheiden joulupukkipalvelu sai jatkoa.
Laitin kylän allasevakoista Tolonen tuntui heti kodilta
Kyllikki (vasemmalla), Maire, Rauni, Pirkko ja Oula katselevat Laitin kylästä otetun vanhan kotitalon kuvaa.
Kustulan sisarukset istuvat Tolosen kantatalossa, vanhassa Kustulassa kahvipöytään ja katselevat mustavalkoista valokuvaa Laitin kylästä. Kuvassa näkyy heidän vanha kotitalo, josta oli aikoinaan lähdettävä venepakolaisena pois Porttipahtaan tekoaltaan tieltä.
– Laiti oli rakas paikka, mutta kyllä me kotiuduimme Toloseen heti alusta alkaen. Ei äitikään jäänyt Laitia itkemään. Kun hän kävi tässä ensimmäisen kerran elokuussa 1958, niin hän harmitteli, että olisipa kaikki lapset olleet jo matkassa, niin hän olisi jäänyt saman tien Toloseen, kertoo sisaruksista vanhin, Kyllikki Tanhua.
Ajosimulaattori on väsymätön opettaja ja ahkera työkaveri
CAP-Autokoulu Sodankylä muutti syksyllä uusiin tiloihin Kasarmintielle. Ajosimulaattori on liikenneopettaja Matti Karppisen luottotyökaveri.
Suurin osa sodankyläläisistä nuorista ajaa ajokortin poikkeusluvalla. Liikenneopettaja Matti Karppinen ei ole huomannut mitään eroa siinä, onko ajotutkintoa suorittava nuori 17- vai 18-vuotias. Ajosimulaattorin avulla myös haastavien ajotilanteiden harjoitteluun saadaan riittävästi toistoja.
Neljä miessukupolvea metsästäjiä
Neljä sukupolvea Pesosia: Samuli (vas.), Sami, Viljo ja Voitto. Kuva otettu viime vuoden syksyllä Sormuseljän laidassa.
Jeesiön Metsästysseura on yksi Sodankylän vanhimpia. Nykyisin sen ”Suvantokummun haaraan” kuuluu yhdeksän Pesosta, joista neljä on sukua toisilleen suoraan alenevassa polvessa. Metsästysharrastus on siirtynyt isältä pojalle, paitsi aivan aluksi siinä kävi toisinpäin.
Sodankylään töiden perässä muuttanut Elina: ”Hienoa, että annettiin mahdollisuus”
Ennen Sodankylään muuttoaan Elina oli luullut, että ”hoon päältä” puhutaan vain yhdellä tavoin. Asian todellinen laita selvisi sote-uudistusta koskevassa palaverissa. – En ollut tajunnut, että h voi painottua sanassa eri paikkaan, mutta työkaverit kuulivat heti, että palaverin vetäjä oli kotoisin Länsi-Lapista. Minä sanoinkin, että jos en muuta, niin ainakin sen opin tästä palaverista, Elina nauraa. Kuva: Aki Jokinen.
Alun perin Elina Lesosen piti muuttaa pohjoiseen jo kolme vuotta sitten, mutta silloin suunnitelma tyssäsi asuntopulaan. Asia jäi kuitenkin harmittamaan, joten kun uusi mahdollisuus ilmaantui, ei Elina epäröinyt tarttua siihen.
Arto Rouvinen muistelee
Ensimmäinen työpaikka Orakosken rannalla oli Metsähallituksen taimitarha. Kävimme kyselemässä taimitarhan esimieheltä, jos jonnekin mekin päästäisiin taimia harvomaan. Näinhän me päästiin töihin. Olihan se taivaasta, olimme vähän yli 10-vuotiaita. Kuljimme polkupyörällä 10 kilometriä.
Nimitysuutinen: Juha Vesterinen digipainojen päälliköksi
Palaset loksahtelevat kohdalleen
Kun Ronkaiset olivat vasta muuttaneet Sodankylään ja asuivat Kaanaanmaalla, äitiyslomalla ollut Ritva alkoi käymään perhekerhoissa ja sai sen kautta uusia ystäviä. Markus puolestaan tunsi jo entuudestaan hiihto- ja suunnistusharrastustensa kautta ihmisiä Sodankylästä. Milka ja Matteus käyvät Poikkijoen päiväkotia.
Ritva ja Markus Ronkainen muuttivat Sodankylään kahden viikon varoajalla, kun perheen nuorimmainen oli vasta parin viikon ikäinen. Loppukesästä he ostivat oman talon, eikä Sodankylästä ole enää tarve lähteä minnekään.
Pitkä tie kotiin
Mannerheim-ristin ritari Tauno Savolaisen hautakiveen kiinnitetyn muistoristin paljasti lapsenlapsen lapsi, kuusivuotias Nooa Savolainen. Vieressä hänen isänsä Petri Savolainen ja oikealla Tauno Savolaisen poika Olavi Savolainen. Kuva Valkjärven pitäjäseura ry.
Sodankyläläinen Olavi Savolainen matkusti lokakuun viimeisenä viikonloppuna Jämsään, missä Valkjärvi-juhlien yhteydessä paljastettiin hänen isänsä, Marskin ritari Tauno Savolaisen muistokivi, joka viimein sai arvoisensa ritaritunnuksen.
”Täällä on se paikka, johon olen sitoutunut”
70 vuotta täyttävä Mauri Seipäjärvi on tehnyt elämäntyönsä Metsähallituksen palveluksessa Ivalossa. Seipäjärven kylässä sijaitsevalla mökillään hän viettää suurimman osan ajastaan, koti on Rovaniemellä.
– Muistan, kuinka kävelin poikasena isän kanssa tuota rantaa pitkin ja sanoin hänelle, että jos rakennan mökin, niin se tulee tähän, muistelee 27. lokakuuta 70 vuotta täyttävä Mauri Seipäjärvi mökillään Seipäjärven rannalla.
Isä oli painanut poikansa sanat mieleen ja jättänyt tontin myymättä, kun kiinnostunut ostaja oli havitellut sitä mökin paikakseen.
Hannuksen kartano oli lapsuuskotini
- Ulla Ilola muistelee
Hannuksen kartanon päärakennus kuvattuna Kirkkorannasta, Kitisen länsirannalta päin. Kuva on maalaus, jonka kehykset on rajattu kuvasta pois.
Kun Ulla Ilola (o.s. Tuovinen) puhuu Hannuksen kartanosta tai Hannuksesta hän ei tarkoita Sodankylän ikäihmisten palvelutaloa, vaan itselleen paljon läheisempää paikkaa eli lapsuuskotiaan.
Erotusaika pitää myös eläinlääkärin kiireisenä
Kiireisimpänä päivänä kunnaneläinlääkäri Aino Põder on antanut loislääkkeen 1673 porolle. Ennätys on viime vuodelta.
Vaikka loislääkitys ei ole poronhoitolaissa pakolliseksi määritelty toimenpide, teettää valtaosa paliskunnista sen joka vuosi, pääasiassa syyserotusten yhteydessä.
Pirjo Vattulainen tarkastaa petovahinkoja
”Poikkeuksellinen vuosi, kesäkuun jälkeen maastossa on oltu joka viikko”
Pirjo Vattulainen on tarkastanut petovahinkoja vuodesta 2016 alkaen. Puistossa tarkastusreissulla menee yleensä vähintään 12 tuntia.
Sodankylän maaseutuasiamies Pirjo Vattulainen vastaa puhelimeen nelostien itäpuolella Koitelaiskarassa sijaitsevalla Hangasaavalla, missä hän on Sodankylän Riistanhoitoyhdistyksen asiantuntijan Timo Annalan kanssa tarkastamassa poronraatoja. Saman jängän ympäristössä oli 10 vahinkoa, joista ehdittiin tarkastaa kahdeksan ennen kuin tuli lumituisku ja iltahämärä.
E-urheilua, rikostutkintaa, arjen sankareita ja paljon muuta
Aquapolice-rikostutkinnassa ratkottiin järvisimpukoiden joukkokuolemaa.
Tähtikunnan koulun, lukion ja REDUn yhteisellä teemaviikolla parisataa nuorta pääsi viikon ajan tutustumaan kiinnostaviin harrastuksiin, erilaisiin jatkokoulutusmahdollisuuksiin sekä löytämään työkaluja arjen hallintaan.
Lisäys: Nikkarisella oli kaksi Martti-nimistä poikaa
Muistoja suntio Tuomas Nikkarisesta (17.7.1883 – 22.10.1944)
Suntio Tuomas Nikkarinen kuoli evakkomatkalla.
Picasa
Tuomas Nikkarisen talosta perheestä julkaistu juttu ilmestyi Sompiossa 22.9.2021. Tässä kirjoituksessa Tuomaksen tytär, Raija Uusitalo 89 vuotta, vuotta muistelee isääsä.
Tuplamuuttaja
Niina on huomannut, että pohjoisessa aikakäsitys on erilainen kuin etelässä, täällä tempo on hitaampi. Ajan kulumiseen liittyvä yksityiskohta on myös pistänyt silmään Sodankylän keskustan liikennemerkeissä. – Pysäköintimerkeissä voi lukea esimerkiksi, että 1 tunti, mutta siinä ei ole pysäköintikiekon kuvaa, Niina ihmettelee.
Ensimmäisen kerran parturi-kampaajana työskentelevä Niina Känsälä muutti Sodankylään vuonna 2014, kun hänen puolisonsa aloitti työt Sodankylässä. Toisen kerran muuttokuorman kanssa matkustettiin pohjoiseen kesällä 2020.
Kolmen kilometrin mittainen häämekko
Virve ja Jarkko muuttivat keväällä 2020 isompaan taloon, jossa on Virvelle oma työhuone.
Vaatturimestari Virve Lappalainen-Mylläri hurahti makrameehen ja valmistaa solmeilutekniikalla uniikkeja vaatekappaleita. Mallit syntyvät kokeilemalla ja välillä purkamalla, Kalifornian Venturassa asuva Virve kertoo.
”Silloin taisin sanoa, että pääsispä tänne töihin”
Mikko ja Nita ovat tyytyväisiä löytämäänsä työtilaan, joka sopii sekä ateljeeksi että joogastudioksi. Kunnan vuokra-asuntoja he eivät aluksi hoksanneet katsoa Asentopuulaakista. Myös organisaation nimi herätti hämmennystä. – Luulin ensin, että nimi oli Asuntopuulaaki, koska se olisi ollut nimenä järkevämpi, Nita nauraa.
Nita Lahnalampi ja Mikko Luokkamäki muuttivat pohjoiseen, jotta olisivat lähempänä tuntureita. Sodankylään he päätyivät Nitan työn perässä.
”Nämä ovat vähän mystisiä juttuja”
Kieringistä kotoisin oleva Nina asuu nykyisin perheensä kanssa Turun kupeessa Nousiaisissa keskellä maaseutua.
Nina Granrot on kirjoittanut laululyriikoita tunnetuille suomalaisille eturivin artisteille jo noin viidentoista vuoden ajan. Parhaat tekstit syntyvät ilman pakkopullaa vaikkapa haravan varressa heiluen. Tulevana lauantaina hänen sanoittamansa kappale kilpailee kovassa seurassa legendaarisessa Syksyn Sävel -laulukilpailussa.
Suunnitelmissa sujuva sukupolvenvaihdos
Herman-nimi kulkee Olliloiden suvussa ja oli siksi helppo nimivalinta yritykselle. Alun perin Juho Ollilan (vas.) oli tarkoitus aloittaa perheyrityksessä vasta ensi kesänä, mutta suunnitelmat aikaistuivat vuodella. Jouni Ollilan yrittäjänura alkoi jo vuonna 1990, kun hän perusti Jouni Ollila Oy:n. Yhtiö on ollut toiminnassa jo 31 vuoden ajan ja Helpottava Herman on sen aputoiminimi.
Elokuun alussa Helpottavan Hermannin työntekijämäärä tuplaantui, kun Juho Ollila aloitti työt isänsä Jounin apuna. Perheyrityksessä on tehty viisivuotissuunnitelma ja sukupolvenvaihdos aiotaan toteuttaa, kun Jouni täyttää 65 vuotta.
Kainuun ensimmäinen ja viimeinen kulttuurisihteeri
Topi Mikkola esittämässä Liksomin Mie alan tekemhän syntiä -naismonologeja Syväjärven Järvihovissa. Ensi keväänä ohjelmistoon palaa Annikki Kariniemen elämästä kertova Lapin punaiset hanget.
Taiteen tekeminen ja tuottaminen vaatii pitkäjänteisyyttä, ja voi kestää jopa sukupolven, ennen kuin sen arvostus saadaan samalle tasolle liikunnan ja urheilun kanssa, pohtii Kuhmon kulttuurisihteerin virasta eläkkeelle jäänyt ja nykyisin freelance-näyttelijänä ja -ohjaajana toimiva Toivo ”Topi” Mikkola.
