Pi­däm­me si­nut ajan ta­sal­la Sy­dän-La­pin il­mi­öis­tä ja ih­mi­sis­tä myös en­si vuon­na. Voit ti­la­ta verk­ko­leh­den tääl­tä: Ti­laa Som­pio

Yli kah­den­kym­me­nen­vii­den Ete­lä-Suo­mes­sa ele­tyn vuo­den jäl­keen At­so Mik­ko­la muut­ti puo­li­tois­ta vuot­ta sit­ten lap­suu­den­ko­tiin­sa Ker­si­löön. Eräih­mi­sek­si hän ei tun­nus­tau­du vie­lä­kään.

Hel­sin­gin ydin­kes­kus­ta 90-lu­vun lo­pus­sa. Al­ler Me­di­al­la toi­mi­tus­sih­tee­ri­nä ja muo­ti­toi­mit­ta­ja­na työs­ken­te­le­vä At­so Mik­ko­la on läh­dös­sä ha­ke­maan si­sus­tus­ta­va­roi­ta IN-leh­teen tu­le­vaa tuo­te­jut­tua var­ten. Hän kä­ve­lee ohi te­ras­sin, mis­sä leh­den pää­toi­mit­ta­ja on lou­nas­ta­mas­sa. Pää­toi­mit­ta­ja huo­maa At­son ja käs­kee tätä kä­ve­lyn si­jaan me­ne­mään tak­sil­la.

– Sil­loin lom­pa­kos­sa saat­toi ol­la ker­ral­la tak­si­kuit­te­ja tu­han­sien mark­ko­jen edes­tä, At­so muis­te­lee.

Pi­ka­ke­laus vuo­teen 2018. Di­gi­taa­li­nen mur­ros on saa­nut me­di­a­ta­lot pol­vil­leen. Alan am­mat­ti­leh­dis­sä ker­ro­taan yt-neu­vot­te­luis­ta toi­sen­sa pe­rään ja jour­na­lis­te­ja ir­ti­sa­no­taan kuin liu­ku­hih­nal­ta. Unel­mien Talo&Koti -leh­des­sä si­sus­tus­toi­mit­ta­ja­na työs­ken­nel­lyt At­so on yk­si heis­tä.

Hän päät­tää osal­lis­tua työ­nan­ta­jan kus­tan­ta­maan työl­lis­ty­mis­tä edis­tä­vään kou­lu­tuk­seen ja opis­ke­lee Ras­tor-ins­ti­tuu­tis­sa lii­ke­toi­min­nan am­mat­ti­tut­kin­non, eri­kois­tu­mi­sa­la­naan myyn­ti ja mark­ki­noin­ti­vies­tin­tä.

Mar­ras­kuus­sa 2019 At­so saa mää­rä­ai­kai­sen työ­so­pi­muk­sen li­pun­myy­jä­nä Fin­n­ki­non Hel­sin­gin Ki­no­pa­lat­si-elo­ku­va­te­at­te­ris­sa. Nel­jä kuu­kaut­ta myö­hem­min ko­ro­na­pan­de­mia ran­tau­tuu Suo­meen ja tou­ko­kuus­sa 2020 elo­ku­va­te­at­te­rit sul­je­taan ja kaik­ki työn­te­ki­jät lo­mau­te­taan.

Il­man ko­ro­naa mää­rä­ai­kai­suus Fin­n­ki­nol­la oli­si saa­nut jat­koa, At­so ker­too. Tuon puo­len vuo­den ai­ka­na hän on kui­ten­kin op­pi­nut jo­tain uut­ta it­ses­tään.

– Tyk­kä­sin ol­la töis­sä asi­a­kas­pal­ve­lus­sa, jo­ten pää­tin ha­kea kau­pan alan töi­tä, hän sa­noo.

Hel­sin­gis­sä työn­ha­ku ei kui­ten­kaan tärp­pää. Yh­tä työ­paik­kaa koh­ti ha­ki­joi­ta on pal­jon ja jou­kos­sa pal­jon At­soa ko­ke­neem­pia kau­pan alan am­mat­ti­lai­sia. Hän päät­tää kur­ka­ta, mitä töi­tä en­ti­sel­lä ko­ti­paik­ka­kun­nal­la on tar­jol­la.

Atso ei enää seuraa sisustustrendejä yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin, vaan enemmän omaksi ilokseen. Kodin sisustus on värikäs sekoitus uutta ja vanhaa.

Kaksi kotia

Vuon­na 1994 At­so muut­taa Lah­teen opis­ke­le­maan vaa­te­suun­nit­te­lua Lah­den Muo­toi­luins­ti­tuu­tis­sa. Ker­si­löön hän pa­laa ai­na lo­mil­laan.

Muo­toi­luins­ti­tuu­tis­ta val­mis­tut­tu­aan At­so muut­taa Hel­sin­kiin. Kun hä­nen äi­tin­sä kuo­lee vuon­na 2012, hän pe­rii per­heen ai­no­a­na lap­se­na Ker­si­lön pai­kan. Isä on kuol­lut jo ai­kai­sem­min.

Var­sin­kin tal­vi­sin pe­rus­läm­möl­lä ol­lut talo ai­heut­taa huol­ta 800 ki­lo­met­rin pääs­sä asu­val­le omis­ta­jal­leen.

– Jää­tyy­kö put­ket, vuo­taa­ko kat­to, tu­lee­ko hii­riä si­säl­le, hän lu­et­te­lee.

Kun ke­säl­lä 2020 So­dan­ky­län K-Mar­ke­tiin et­si­tään työn­te­ki­jää, At­so lä­het­tää ha­ke­muk­sen ja saa kut­sun saa­pua haas­tat­te­luun. So­dan­ky­lään hän mat­kus­taa mu­ka­naan kas­sil­li­nen vaat­tei­ta, joil­la pär­jää syk­syyn saak­ka. Sii­hen men­nes­sä on teh­tä­vä pää­tök­siä asuin­pai­kan suh­teen puo­leen tai toi­seen.

Haas­tat­te­lu su­juu hy­vin ja At­sol­le tar­jo­taan työ­paik­kaa. Se si­ne­töi pää­tök­sen muut­taa ta­kai­sin So­dan­ky­lään. At­so hank­kii elä­män­sä en­sim­mäi­sen au­ton, käy sil­lä Hel­sin­gis­sä mut­kan ha­ke­mas­sa li­sää ta­va­roi­ta ja aset­tuu asu­maan lap­suu­den­ko­tiin­sa.

– Tän­ne oli help­po tul­la ja ai­na­han sitä voi pa­la­ta ta­kai­sin, hän to­te­aa.

Ensimmäisenä pohjoiseen paluun jälkeisenä talvena naapuri neuvoi Atsoa, miten pihatie kannattaa kolata, jotta koko talven lumet saa mahtumaan. Kolatessa hän tykkää kuunnella Yle Areenaa.

Elämää pohjoisessa

Pu­nai­nen, ete­lä­sei­nän maa­li­pin­nal­ta hie­man hil­seil­lyt hir­si­ta­lo ja jo­ki­mai­se­ma. Si­säl­lä tu­vas­sa ti­laa hal­lit­se­va al­ku­pe­räi­nen muu­ri, kei­nu­tuo­li, sei­näl­lä rak­sut­ta­va Val­me­tin kel­lo ja lat­ti­as­sa ris­tei­le­vät rä­sy­ma­tot. Van­han se­as­sa myös uut­ta: etei­ses­sä suit­suk­keen tai tuok­su­kynt­ti­län tuok­sah­dus, ma­rok­ko­lais­tyy­li­siä tuik­ku­kip­po­ja ase­tel­mas­sa, van­han ra­di­on pääl­le nos­tet­tu cd-soi­tin, kor­va­kuu­lok­keet (to­sin lan­gal­li­set) ja kel­tai­nen Kån­ken-rep­pu. Pöy­tiä ja ta­so­ja ko­ris­ta­vat ku­kat ja vi­her­kas­vit. On pei­kon­leh­tiä, ama­ryl­li­sik­sia, tulp­paa­ne­ja ja pal­jon muu­ta.

– Ta­va­raa on pal­jon, mut­ta ih­mis­ten ei pi­täi­si ol­la niin huo­lis­saan ta­va­ran mää­räs­tä, kirp­pa­reil­la viih­ty­vä At­so to­te­aa.

Hän ker­too har­ras­ta­van­sa ko­din ra­ken­ta­mis­ta. Hä­nel­le se ei tar­koi­ta pe­rus­tus­ten va­lua tai eris­tys­le­vy­jen nau­laa­mis­ta sei­nään, vaan si­sus­tus­ta. Var­si­nai­set re­mont­ti­hom­mat hän teet­tää muil­la.

Sil­ti re­mont­te­ja­kin on teh­ty. Kuu­ti­sen vuot­ta sit­ten val­mis­tui vi­her­huo­ne ja uu­si keit­tiö, sit­ten jä­te­ve­si­jär­jes­tel­mä. Joh­to kai­vos­ta si­säl­le oli pak­ko vaih­taa pari vuot­ta sit­ten. Yl­lä­tys­re­mon­tin ra­hoil­la oli­si hel­pos­ti os­ta­nut haa­vei­den de­sign-soh­van.

Seu­raa­vak­si suun­nit­teil­la on pel­ti­ka­ton uu­si­mi­nen tai kyl­py­huo­neen re­mon­toin­ti. Sin­ne sai­si hel­pos­ti li­sää ti­laa luo­pu­mal­la sau­nas­ta. Sitä hän poh­tii to­sis­saan, sil­lä si­sä­sau­na on vii­mei­sen puo­len­tois­ta vuo­den ai­ka­na läm­men­nyt vain ker­ran (tois­sa jou­lu­na), ran­ta­sau­na ei ker­taa­kaan.

Ke­säl­lä hän tyk­kää lait­taa pi­haa. Nyt sitä voi teh­dä pit­kä­jän­tei­sem­min kuin sil­loin, kun Ker­si­lös­sä kävi vain loma-ai­koi­na. Muu­ten hän ei tun­ne ole­van­sa ko­vin in­no­kas luon­toih­mi­nen.

– Rus­kaa ihai­len au­ton tuu­li­la­sin läpi töi­hin aja­es­sa ja jo­ki­mai­se­maa kat­se­len mel­kein vain ves­san ik­ku­nas­ta, kun pe­sen ham­pai­ta.

Ke­väi­sin hän kui­ten­kin käy muu­ta­man ker­ran hiih­tä­mäs­sä. Lä­hi­jän­gän mai­se­mat ovat mel­ko yk­si­to­ti­set, mut­ta ret­ket Vii­an­ki­aa­val­le vii­me vuon­na par­haa­seen han­ki­ai­kaan oli­vat hie­no­ja ko­ke­muk­sia.

Nyt hä­nen pi­täi­si pe­rus­taa Fa­ce­book-si­vut Ker­si­lön uu­del­le ky­läyh­dis­tyk­sel­le, jota hän oli mu­ka­na pe­rus­ta­mas­sa vii­me vuo­den lo­pus­sa ja jon­ka tie­dot­ta­mi­ses­ta hän vas­taa. Uu­des­sa yh­dis­tyk­ses­sä on hä­nen mu­kaan­sa ”hy­vää pö­hi­nää” ja ta­pah­tu­mia on suun­ni­tel­tu ak­tii­vi­ses­ti. Jä­sen­pyyn­nöt ti­pah­ta­vat ky­lä­läis­ten pos­ti­laa­ti­koi­hin jo var­maan lä­hi­ai­koi­na.

SAI­LA VAA­RA

Pi­dit­kö ju­tus­ta? Ti­laa Som­pio